Erään psykin hoitajan ennustus kävi toteen, "tyttö tulta ja tappuraa", hän sanoi minulle aina, kun sattui niin vietävästi, ahdisti ja oli muutenkin paskamainen olla ja elää.
  Nyt... Mitä on tapahtunut? Asun pienryhmäkodissa, nauran ja ELÄN! En tahdokaan enää tappaa itseäni, ja tahdon ja tiedän huutavano joku päivä:
 HEI KATTOKAA! VITTU MÄKIN OON!

Se päivä tulee vielä. Ehkä juahnnuksena, jolloin tiedän voittaneeni jussi-05 lopullisesti. Mutta mitään kiirettä ei ole, minulla on koko elinikä aikaa.